Golfkentänhoitoa Etelä-Afrikassa

Jos on suomalaisilla kentänhoitoyhdistyksillä monimutkaiset nimet, niin samoin on Etelä-Afrikassa, jossa toimiva Etelä-Afrikan kentänhoitajien yhdistys TGMASA (Turfgrass Managers Association of Southern Africa) liittyi FEGGA:n (Federation of European Golf Greenkeepers Associations) jäseneksi hiljattain. TGMASA on melko tuore yhdistys, sillä se on perustettu vasta elokuussa 2012. TGMASA:n puheenjohtaja John Peach oli helmikuussa Portugalissa kertomassa yhdistyksensä toiminnasta eurooppalaisille kollegoilleen.

Eteläafrikkalainen kentänhoito

TGMASA:n motto on ”Excellence Through Education” ja yhdistys pyrkiikin kentänhoidon ammatin arvostuksen kasvattamisen lisäksi kouluttamaan eteläafrikkalaisia nurmenhoidon ammattilaisia. Kuten yhdistyksen nimestäkin voi jo päätellä, kyseessä ei ole ihan puhtaasti golfkentän hoitoon keskittyvä yhdistys, vaan mukaan on haluttu ottaa kaikki nurmialueiden (turfgrass) hoidon parissa työskentelevät. Alun perin yhdistys perustettiin, jotta kenttämestarit voisivat verkostoitua ja jakaa osaamistaan toisilleen, mutta koska menestys oli niin hyvä, päätettiin yhdistykseen ottaa mukaan myös muita nurmikoiden hoidon ammattilaisia. Yhdistys on jaettu kuuteen alueeseen: Western Cape, Eastern Cape, Southern Cape, Free State, Gauteng North ja KZN.

Koko Afrikassa on 911 golfkenttää, joista 512 sijaitsee Etelä-Afrikassa. Kenttien suuri määrä yllätti ainakin toimittajan ja antaa kyllä hyvän perusteen yhdistyksen olemassa ololle. Etelä-Afrikassa on myös paljon paikallisia pelaajia, mitä selittänee se, että maasta on noussut maailman huipulle lukuisia pelaajia, kuten Ernie Els, Gary Player ja Retief Goosen, jotka ovat esimerkillään tuoneet golfin uutisiin ja kahvipöytäkeskusteluihin.

Etelä-Afrikassa kentänhoidon arvostuksen kanssa on suuria ongelmia. Perinteinen ”eikö kuka tahansa osaa leikata ruohoa” -ajatusmalli elää vahvana myös Etelä-Afrikassa ja iso osa maan golfkentänhoitajista on eläkkeelle jääneitä poliiseja, koska kentänhoitoa pidetään mukavana ja helppona eläkeläishar

rastuksena. Tästä syystä yhdistys pyrkiikin parantamaan kentänhoitajan ammatin arvostusta, jotta sekä osaamis- että palkkataso saataisiin korkeammaksi. Tällä hetkellä kentänhoito on jossain määrin katoava taito eivätkä kenttämestarit halua jäädä eläkkeelle, kun päteviä seuraajia ei ole.

Iso osa maan golfkentänhoitajista on eläkkeelle jääneitä poliiseja.

Kuivassa ja kuumassa Etelä-Afrikassa kastelu tuo haasteita. Osa kentistä käyttää kunnallista vesijohtovettä, mutta se on ymmärrettävästi melko kallista. Osa kerää vettä kastelualtaisiin mutta moni kenttä, kuten John Peachin työpaikka Paarl Golf Club, on rakennettu joen viereen, jotta vedensaanti varmistuisi. Fungisidien käytön osalta Etelä-Afrikka on melko vapaa maa eikä rajoituksia ole samalla tavalla kuin Euroopassa, vaikka aineiden saatavuudessa voi olla haasteita. TGMASA:n yksi tavoitteista onkin ohjata kenttiä käyttämään aineita oikein, jotta käyttö pysyy järkevänä eikä käyttörajoituksia tehtäisi.

Haasteita

Etelä-Afrikassa golfkentillä lämpötilat nousevat päivittäin 35-40 asteen tuntumaan, jolloin työskentely on tuskaisaa. Kuuma ilmasto ei ole ainoa haasteita lisäävä tekijä. Myös Etelä-Afrikan 11 virallista kieltä (ja neljä puolivirallista) tuovat merkittäviä haasteita, kun kommunikointi kenttämestarin ja kentänhoitajien välillä ei aina tapahdu yhteisellä kielellä. Moni kenttämestari onkin alkanut opetella afrikkalaisia kieliä, jotta työnohjaaminen sujuisi helpommin. Oman haasteensa töiden suunnitteluun ja teettämiseen tuo sekin, ettei Etelä-Afrikassa saa teettää ylitöitä, jos palkka on yli 15 000 randia (noin 1050 euroa). Lauantailta ja yli 45 tuntia ylittäviltä viikkotyötunneilta maksetaan 50 prosentin korotus ja sunnuntailta ja arkipyhiltä 100 prosentin korotus.

Etelä-Afrikan kuumuuden lisäksi myös kuivuus luo haasteita. Esimerkiksi etelässä sataa vettä vain talvella. Kentillä ei myöskään yleisesti ole riittävän isoja budjetteja kentänhoitoon tai palkkoihin, jolloin hoitotaso jää väkisinkin heikoksi. Etelä-Afrikassa 18-reikäisen kentän hoitobudjetti on noin 4,5 miljoonaa randia (noin 320 000 euroa), kun Euroopassa saman kokoisella kentällä budjetti on 400 000 – 800 000 euroa ja Yhdysvalloissa 750 000 – 1 100 000 euroa. Myös koneet ja kalusto ovat vanhoja tai huonolaatuisia eikä kasvinsuojeluaineiden rajoitettu saatavuuskaan helpota tilannetta. Kaiken tämän lisäksi joillain kentillä on vielä käytössä hiekkapohjaisia ”öljygreenejä”.

Koulutus

Short Skills -ohjelma kouluttaa kentänhoitajia nurmialueiden hoidon perusteisiin, kuten perästä käveltävien leikkureiden käyttöön, bunkkereiden hoitoon, eri golfkenttäalueiden hoitoon, torjunta-aineiden käyttöön ja kontrolliin, kasteluun, projektien hallintaan ja traktoreiden käyttöön. Nelitasoisen koulutuksen ensimmäisellä ja toisella tasolla opiskellaan puutarhanhoitoa yleisemmin, kolmannella tasolla kastelua ja neljännellä tasolla urheilunurmien hoitamista ja kunnossapitoa. Nelostason läpäistäkseen täytyy tuntea kasvin ja maaperän anatomia, lannoitus, urheilunurmen valmistelu ja perustaminen, leikkureiden toiminnan perusperiaatteet, tuholais- ja tautitorjunta, urheilunurmen hoitotarvikkeet ja niiden huolto, golfkentälle ominaiset toimintatavat, kastelu, golfkentän johtamisperiaatteet sekä ruohotyypit ja kasvintunnistus.

Koulutus on täysin sovellettavissa myös muiden urheilunurmien hoidossa. Kouluttamalla kentänhoitajia urheilunurmien hoitoon voidaan paremmin osoittaa työntekijöiden osaaminen ja perusteellisen golfkentänhoidon vaatimukset.

Lue lisää: www.tgmasa.co.za

Kuvat: John Peachin esitys FEGGA:n konferenssissa 23.2.2017

Artikkeli on julkaistu alun perin Bunkkeriuutisten numerossa 3/2017.