Miten golfkenttä reitataan?

Bunkkeriuutiset pääsi haastattelemaan golfkenttien arviointeja eli reittausta tekevää Kimmo Helaskoskea. Reittaajan tehtäviin kuuluu muun muassa “boginaisen” saappaisiin astuminen.

Mitä työvaiheita kentän arviointiin liittyy? Miten arviointiprosessi käytännössä etenee?

Kentän arviointi lähtee liikkeelle, kun saamme tilauksen työstä. Siihen liittyy oikein täytetyt mittauspöytäkirjat, jos mittaustyötä ei tilata suoritettavaksi reittauksen yhteydessä. Suomessa toimii kolme arviointiryhmää, joille pääsääntöisesti jaetaan tehtävät arvioitavien kenttien

sijaintien mukaan.

Laadimme saatujen mittaustietojen perusteella reikäkohtaiset arviointilomakkeet pohjaksi kentällä tehtävää työtä varten.

Reittaustiimi koostuu peruskokoonpanossaan neljästä henkilöstä, joista kaksi arvioi peliä kahden simuloidun miespelaajan osalta pelaten keltaisilta ja vastaavasti kaksi kahden simuloidun naispelaajan osalta pelaten punaisilta. ”Virtuaalipelaajia” on siis neljä, eli kaksi ”pelitaidoiltaan” scratch-tasoituksella pelaavaa ja kaksi bogi-tasoituksella pelaavaa (mies ja nainen kutakin). Nämä eroavat mm. lyöntipituuksien osalta sekä niin, että eri lyöntien tarkkuudet vaihtelevat (suhteutettuna lyönnin mittaan). Näiden pelaajien suoritusta arvioidaan kentällä edeten ja huomioiden kentällä olevia muotoja, korkeuseroja, esteitä, karheikkoja, rajoja jne. Pelikierros ilman mittauksia kestää vähän reilut neljä tuntia.

Lähes pitkän reittaajan syvyinen viheriöbunkkeri lisää väylän vaikeutta. Toisin kuin osa pelaajista, reittaaja korjaa aina jälkensä. Kuva: Esa Hukkanen.

Kun pelikierros kentällä on saatu päätökseen, palataan taas kotikonttorille kokoamaan kerätty tieto raportointia varten.

Kun raportti saadaan kaikkien pelaajien osalta tehtyä, lähetetään se Golfliittoon yhdessä kaikkien eri tiivaihtoehtojen kokonaispituuksien kanssa. Tiedot syötetään USGA:n laskentamyllyyn, joka luo mitatuista tiedoista tiikohtaiset CR- ja Slope-arvot mies- ja naispelaajille.

CR-arvo kuvaa siten pelitulosta, jonka scratch-pelaajan oletetaan saavan ko. kentällä. Slope-arvo on kulmakerroin sille janalle, jonka perusteella voidaan eri tasoituksia vastaava pelitasoitus arvioida.

Nämä sitten tulostetaan ja painetaan taulukoihin klubien ilmoitustauluille laitettavaksi.

Mitä kaikkea arvioinnissa otetaan huomioon?

Kentän vaikeus koostuu suurimmaksi osaksi sen pituudesta. Pituutta kasvattaa tai lyhentää mm. korkeuserot (ylhäältä lyöty lyönti lentää pidemmälle), alastuloalueet (rinne, tasaiset) ja niistä saatavat rullit pallolle, doglegit tai muuten lyhennetyt lyönnit (esim. ennen veden ylitystä) sekä myös kentällä vallitsevat tuuliolosuhteet.

Tämän lisäksi huomioidaan väylien leveydet, viheriöiden koko, bunkkerit ja niiden vaikeus, puusto ja karheikko sekä kuinka helppoa tai vaikeaa on näistä pelata, väylien ja viheriöiden kovuus. Lisäksi vaikuttavat yleisesti muodot sekä väylillä että viheriön lähellä, kuten myös vesiesteet sekä niiden sijainti suhteessa pelilinjaan ja mahdolliset vesistöjen ylitykset, ulkona-rajat jne. Myös viheriön muodoilla ja nopeudella on merkitystä kentän vaikeuteen.

Pituus vaikuttaa vaikeusarvoon merkittävästi. Korjaukset taas vaikuttavat enemmän bogipelaajaan kuin scratch pelaajaan, koska jälkimmäinen on lyönneissään tarkempi sekä pituus- että leveyssuunnassa.

Reittaaja mittaa usein etäisyyttä lipun sijaan lähimpiin puihin tai väylän reunaan. Kuva: Esa Hukkanen.

Miten uuden kentän ensiarviointi eroaa vanhan kentän päivitysarvioinnista?

USGA:n määräysten mukaan on kenttä arvioitava ensimmäisen kerran uudestaan viiden vuoden kuluttua ensiarvioinnista ja tämän jälkeen 10 vuoden välein. EGA:n tasoitusmääräykset edellyttävät, että näin on toimittu.

Yleensä kenttä muuttuu hyvin paljon ensimmäisten vuosien aikana. Ensimmäistä mittausta tehdessä ei väylien leikkaukset, kentän reunukset, puusto jne. eikä aina edes bunkkerit ole vielä siinä kunnossa, kun se on ajateltu valmiina olevan. Alussa myös korjaillaan esim. kentänhoidon kannalta hankalia kohtia. Vuosien saatossa kenttä vakiintuu ja muutokset ovat pienemmät, mutta esim. viheriö- tai tiiremontit, bunkkereiden muutokset jne. aikaansaavat tarvetta säännölliseen uudelleenarviointiin.

Pituus vaikuttaa vaikeusarvoon merkittävästi.

Miten vertailisit suomalaista kenttien arviointia muuhun Eurooppaan?

Arvioinnin ei tulisi kovinkaan paljoa erota. Kaikkialla, missä on voimassa USGA:n arviomenettely, lisenssin ehdoissa on myös pakolliset koulutukset toimiville arvioijille sekä myös tilaisuudet, joissa vertaillaan ja synkronoidaan arvioinnit.

Itse olin keväällä Madridissa, jossa oli mukana kymmeniä ryhmiä eri maista. Luokkakoulutuksen jälkeen arvioimme kuusi reikää Real Club de Golf La Herreiran kentällä. USGA:n kouluttajat olivat etukäteen laatineet tästä arvioinnista ”oikean vastauksen”, jota sitten verrattiin ryhmien tuloksiin ja annettiin palautetta.

Eli näin ollen tällä menetelmällä mitatut kentät tulisi olla keskenään vertailukelpoiset.

Mitkä ovat arvioijan luottotyökalut?

GPS- sekä lasermittarit etäisyyksiä ja korkeuseroja varten, USGA:n opas arviointitaulukoineen, Excel-kaaviot sekä kokenut, tarkka ja osaava ryhmä tekemässä työtä.

Reittaajan työkalupakissa on useita kelloja ja muita mittareita, kuten etäisyyttä, kaltevuutta tai korkeutta mittaavia laitteita. Kuva: Esa Hukkanen.

Mitä kentänhoitohenkilökunnan pitäisi tietää arvioinnista?

Kenttäarviointia, kuten myös kentänhoitoa, tehdään pelaajille. Pelaajille taas on tärkeää, että kentän vaikeus vastaa hänen pelitasoitustaan.

Tiipaikoilla tulee olla mittapisteet selkeästi merkittynä ja päivittäin olisi kenttää pyrittävä pelaamaan sen mittaisena, että reikien yhteismitta suurin piirtein pysyy arvioinnin yhteydessä käytetyssä mitassa. Näitä rajoja on myös kuvattu EGA:n tasoitusmääräyksissä.

Esim. jos kenttää pelataan liian lyhyenä tai pitkänä, ei kentällä pelattu tulos ja mahdollisesti saatu korjattu tasoitus ole oikea pelaajalle. Tämä voi sitten ”kostautua”, kun pelaaja menee toiselle kentälle, joka suhteessa koetaan vaikeammaksi tai helpommaksi.

Liian pitkä aika arviointien välillä vääristää kentällä pelattuja tasoituksia.

Toimenpiteillä joiden tarkoituksena on nopeuttaa peliä, kuten karheikkojen lyhentäminen, kentän reunojen perkaaminen, puuston alaoksien poistaminen jne. vaikuttaa myös kentän vaikeuteen. Mikäli tällaista tehdään paljon, kenttä voi muodostua helpommaksi, kuin mitä se arvioitaessa on ollut (matalampi CR ja etenkin Slope-kulmakerroin).

Teoriassa kentän arviointi tulisi tehdä päivittäisen kunnon ja olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi kuiva kenttä vaatii vähemmän lyöntejä kuin märkä, koska edellisessä saa enemmän rullia. Koska tämä ei ole mielekästä, arvioidaan kenttää yleisillä keskimääräisillä arvoilla, joiden olisi tarkoitus kuvastaa tilannetta koko pelikaudelle, useaksi vuodeksi ja keskimääräisillä hoitoarvoilla (esim. karheikon pituus, viheriön nopeus).

Näin ollen kaksi yhtä vaikeaksi arvioitua kenttää voi olla kovinkin erilaiset tuloksen tekoa silmälläpitäen. Ja nämä asiat myös osittain selittävät pelaajien arviointeja pelikokemuksistaan eri kentillä.

Mitä muuta haluat kertoa?

Kentän oikea vaikeusaste ja sen ajanmukaisuus on palvelua pelaajille, niin vieraileville kuin omallekin väelle. Liian pitkä aika arviointien välillä vääristää kentällä pelattuja tasoituksia, etenkin pelaajalle joka pelaa vain yhtä kenttää ja haluaa ylläpitää tasoitustaan. Yllätys voikin kohdata tilanteessa, jossa hän osallistuu kilpailuun (myöskin leikkimieliseen) vieraskentällä, eikä hänen pelitasonsa vastaakaan sitä mitä hän olettaa.

Mikäli viime kenttäarvioinnista alkaa olla kulunut 10 vuotta, on syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Mika Wikström Golfliitosta auttaa löytämään oikean arviointiryhmän, jonka kanssa sitten lähemmin voidaan sopia asian etenemistavasta. Kevät on hyvää aikaa arvioinneille, koska illat ovat valoisat ja työ saadaan hyvin saatettua loppuun. Kesällä aikataulut ovat yleensä vaikeammin sovitettavissa ja syksyllä pimenevät illat ja sateet hankaloittavat toimintaa kentällä.

Artikkeli on julkaistu alun perin Bunkkeriuutisten numerossa 4/2016.