Vastuullisen golfkentän johtamisen työkalua kehitetään edelleen

Viime vuonna eurooppalaisten kentänhoitoyhdistysten kattojärjestö FEGGA julkaisi ohjekirjan golfkentän parhaaseen johtamiseen. Ohjekirja on fyysinen dokumentti, jota on suunniteltu FEGGA:n jokavuotisissa konferensseissa yhdessä eurooppalaisten kentänhoitoyhdistysten kanssa. FEGGA:n puheenjohtajaksi juuri valittu Paul Worster kertoi ohjekirjasta tämän vuoden konferenssissa helmikuussa Bulgariassa, jossa kehitystyötä myös jatkettiin edelleen.

Parempi lopputulos yhteistyöllä

Golfkenttien johtaminen ja hoitaminen on saamassa yhä enemmän paineita koko Euroopan laajuisesti, kun kasvinsuojelu- ja vedenkäyttösäädökset ovat alkaneet jo vaikuttaa monissa maissa ja materiaalien resurssien hinnat ovat nousussa, mutta samalla myös golfareiden odotukset kasvavat, pohtii GEO-golfympäristöorganisaation toimitusjohtaja Jonathan Smith.

FEGGA:n ohjekirja on kirjoitettu helposti ymmärrettävästi eikä sen lukemiseksi tarvitse olla kentänhoidon tai golfjohtamisen ammattilainen. Ohjekirja esittelee parhaita käytäntöjä eri puolilta Eurooppaa ja inspiroi kaikkia toimimaan omilla kentillään entistä ympäristöystävällisemmin ja kestävämmin.

Konferenssien osallistujat ovat yhdessä työpajatyöskentelyllä luoneet yhteisen alueen, jossa työkalut, informaatio ja tapaustutkimukset ovat helposti saatavilla. Lopputuloksena valmistunut ohjekirja on jo käännetty seitsemälle kielelle, esimerkiksi islanniksi, saksaksi, englanniksi ja suomeksi.

FEGGA:n entinen puheenjohtaja tšekki Kamil Pecenka kertoi, kuinka häneltä pyydetään usein haastatteluja kestävään golfkentänhoitoon liittyen, jolloin hän pystyy vastauksissaan hyödyntämään FEGGA:n ohjekirjaa. Portugalissa Palmeirasin kentällä ohjekirja on laitettu esille klubitalolle, jossa pelaajat ovat nähneet sen ja kiinnostuneet siitä. Pelaajat ovat ilokseen huomanneet, että kentällä asioita tehdään oikein ja vastuullisesti.

Kamil Pecenka (vas.) pääsi FEGGA:n puheenjohtajana ja kenttämestarina kertomaan usein vastuullisesta kentänhoidosta. Kamilin kanssa kuvassa oleva FGA:n hallituksen jäsen Emmi Pietarila (oik.) jatkaa suomalaisen kentänhoito-osaamisen jakamista nyt toisena vuotenaan FEGGA:n hallituksessa.

Työkalupakki kaikkien käyttöön

Ohjekirjaa kehitetään seuraavaksi sähköisessä muodossa. Ohjekirjan rinnalle luodaan sähköinen alusta, jonne voidaan linkittää eri kentiltä hyödyllistä ja päivitettyä, käytännönläheistä sekä todennettua tietoa, jota voidaan myös käyttää paikallisilla tasoilla muualla. Sähköinen alusta voi tarjota kenttien käyttöön esimerkiksi ravinnetaulukoita, kaikille yhtäläisen pääsyn vaikkapa R&A:n ja Sterfin tuottamiin tutkimuksiin ja dataan sekä mahdollisuuden löytää yhteen koottuna kentänhoidon blogeja ympäri maailman.

Esimerkiksi kaikki kentät tuottavat niin kutsuttua vihreää jätettä, jota ei aina osata käyttää hyödyksi, mutta joltain muulta kentältä Euroopan toiselta laidalta voi saada vinkkejä jätteen hyödyntämiseen. Puiden oksat ovat hyvä esimerkki tällaisesta jätteestä. Heitetäänkö ne pois, jätetäänkö metsään maatumaan vai poltetaanko? Vai voisiko niistä sittenkin tehdä haketta tai kasata ne siisteiksi aidoiksi, jotka tarjoavat eläimille asuinalueita?

Bulgarian-konferenssissa helmikuussa jatkettiin ohjekirjan kehittämistä työpajoissa. Osallistujat jaettiin neljään ryhmään, joiden tehtävinä oli pohtia ratkaisuja eri kysymyksiin. Kysymykset olivat: Mitä ”työkaluja” pitäisi olla kentänhoitajien ’työkalupakissa’ käytettäväksi omalla kentällä? Mitä tietoa pitäisi olla tarjolla kansallisten kentänhoitoyhdistysten avuksi ja tueksi? Mitä työkaluja pitäisi olla tarjolla, jotta kentänhoitajat pystyisivät paremmin kommunikoimaan golfareiden kanssa? Miten kentänhoidon työkalupakkia voidaan mainostaa kentille, kentänhoitajille sekä kansallisille kentänhoitoyhdistyksille ja golfliitoille?

Työkalupakkiin laitettaviksi työkaluiksi työpaja määritteli eri aihealueiden käsittelyä, kuten torjunta-aineet eri maissa, sosiaalisen median ryhmiä sekä kokemusten jakamisen muiden yhdistysten kanssa paikallisesti ja yleisesti, kuten kokemukset talvituhoista ja kompostiteen käytöstä. Työkalupakin pitää myös olla kaikkien yhdistysten kaikille jäsenille avoin alusta informaation jakamiseen.

Mitä yhdistyksiä hyödyttävää tietoa työkalupakista pitäisi sitten löytyä? Työpajassa tällaiseksi tiedoksi määriteltiin kommunikointitaidot, tapaustutkimukset, kaupalliset tutkimukset lähteineen, vaihto-ohjelmat ja verkkokoulutus. Alustan pitäisi myös mahdollistaa FEGGA:n ja paikallisyhdistysten uutiskirjeiden jakaminen siten, että muut voivat poimia sieltä itseä kiinnostavat aiheet ja jakaa eteenpäin.

Kentänhoidon kommunikointia helpottavia työkaluja käsitellyt ryhmä päätyi pohtimaan, mitä hyvä kommunikointi ylipäätään tarkoittaa. Kommunikointia helpottavina työkaluina toimisivat valmiit viestipohjat ja kommunikoinnin ”reseptikirja” ideoista, joita jokainen voi mukauttaa omaan toimintaansa sopiviksi. Keskustelua olisi myös hyvä käydä johdon, kentänhoidon ja muiden osallisten kautta.

Minkälaisilla markkinointityökaluilla yhdistykset voisivat tavoittaa kentänhoidon ja golfareiden yhteisöt? Kansalliset kentänhoitoyhdistykset voisivat löytää omista maistaan lähettiläskenttiä, jotka olisivat valmiita jakamaan aktiivisesti tietoa toiminnastaan ja eri työkalujen käyttökokemuksista. Markkinoinnissa ja viestinnässä tärkeä rooli on myös tavarantoimittajilla ja myyjillä, joilla jo ammattinsa puolesta pitää olla uusin tieto alalta ja sen kehityksestä. Haasteena kokemusten ja tarinoiden keräämisessä on motivointi. Miten motivoida kenttiä kertomaan toiminnastaan? Yhdistyksillä pitäisi olla omat tarinankerääjät ja yhdistysten pitää pystyä herättämään kiinnostusta ja kannustaa kenttiä jakamaan tarinoitaan. Aktiivisesti toiminnastaan kertoville pitää antaa tunnustusta muiden eteen tehdystä tärkeästä työstä.

FEGGA:n vastuullisen kentänhoidon ohjekirja on käännetty myös suomeksi ja se löytyy FGA:n pdf-tiedostona suomeksi ja englanniksi osoitteesta www.fga.fi/kestavakehitys.

Pelaajat ovat ilokseen huomanneet, että kentällä asioita tehdään oikein ja vastuullisesti. Sähköinen alusta voi tarjota kenttien käyttöön esimerkiksi ravinnetaulukoita.

Markkinoinnissa ja viestinnässä tärkeä rooli on myös tavarantoimittajilla ja myyjillä.

---

Kentänhoidon parhaat käytännöt jakoon

Minkälaisia parhaita käytäntöjä alustalla voi jakaa? Esimerkiksi mitä tahansa arjen työskentelyssä hyväksi havaittua.

Bunkkerien reunojen luonnollistaminen

Palmeirasissa työskentelevä FEGGA:n hallituksen jäsen Joel Nunes kertoi esimerkin bunkkereiden hoidossa saaduista säästöistä. Reunoiltaan muodokkaiden bunkkereiden ympäriltä leikattiin ruoho aiemmin työnnettävillä ruohonleikkureilla. Tästä siirryttiin reunojen luonnollistamiseen kasvattamalla niihin siistiä karheikkoa, jonka hoitamiseen ei tarvitse käyttää yhtä paljon aikaa. Nyt bunkkereiden ympäristöt voidaan hoitaa karheikkoleikkurilla.

Bunkkereiden reunojen hoitamiseen käytettiin aiemmin viiden talvikuukauden aikana työaikaa 240 tuntia ja kesäkautena 448 tuntia. Viiden euron keskituntipalkalla tämä tarkoitti 3440 euron vuosittaisia kuluja. Reunojen luonnollistamisella työtunnit saatiin vähennettyä 192 tuntiin, jolloin säästettiin 2520 euroa vuosikustannuksista kulujen pienentyessä 72 %.

Bunkkerien reunojen luonnollistamisen suoria hyötyjä ovat pienempi polttoaineen käyttö, koneiden pienempi kuluminen, bunkkerien reunojen säilyminen siisteinä pidempään, reunojen vähäisempi kastelu lisääntyneen kuivuuden siedon ansiosta, vähemmän valumia bunkkereissa, ympäristöystävällisemmät bunkkerit ja upea ulkonäkö. Ainoana haittapuolena voidaan pitää mahdollisia hieman pidentyneitä pallon etsintäaikoja pidemmästä karheikosta, mutta Palmeirasissa tämä ei ole aiheuttanut valituksia – kyseessähän on este, johon ei ole tarkoituskaan pelata.

Päältä ajettavista perässä käveltäviin

Palmeirasin Joel Nunes kertoo omia esimerkin omalta kentältään. Siirtyminen päältä ajettavista viheriöleikkureista perässä käveltäviin tuo mukanaan hyötyjä. Henkilökuntaa ei tarvita yhtään lisää ja leikuuseen käytetty työaikakin on sama, mutta työhön valmistautuminen ja muu oheistoiminta on nopeampaa. Leikkaajat pääsevät liikkumaan kentällä nopeammin paikasta toiseen, kun kulkupelinä ei ole hidas leikkuri. Koneiden huolto on myös helpompaa, työn jälki on tasalaatuisempaa ja työntuloksia on helpompi valvoa. Perässä käveltävä leikkuri on myös päältä ajettavaa pitkäikäisempi sijoitus.

Sopiiko perässä käveltävä leikkuri sitten kaikille kentille? Otetaan esimerkiksi hyvin ruuhkainen kenttä, jossa on myös paljon itse kentän ulkopuolisia alueita hoidettavana. Kentän reiät vaihdetaan ja bunkkerit haravoidaan päivittäin. Ruuhkaisella kentällä on hyvin lyhyt aikaväli, jossa kentän tärkeimmät alueet pitää hoitaa ennen pelaajien ehtimistä kentälle. Tällaisella kentällä voi olla tavallista enemmän henkilökuntaa töissä. Perässä käveltävien leikkureiden käyttöön tarvitaan viidestä kuuteen työntekijää, mukaan lukien kaikki huollon tukitoimet. Jos kentältä löytyy riittävästi henkilökuntaa tähän, kannattaa perässä käveltäviin leikkureihin siirtyä, koska samalla pystyy tekemään myös muita töitä toisin kuin päältä ajettavalla leikkurille, sekä koneiden pidempi elinkaari saa aikaan säästöjä.

---

Hirsala Golfissa perässä käveltäviä viheriöleikkureita eli ”singeleitä” on käytetty nyt pari vuotta. Kenttämestari Janne Lehto pohtii alla, mitä pitää ottaa huomioon, kun harkitsee päältä ajettavista leikkureista luopumista.

Perässä käveltävän leikkuun sopivuutta omalle kentälle joudutaan miettimään aina täysin puolueettomasta näkökulmasta. Selkeitä hyötyjä ovat leikkuutoiminnan ja fyysisen kunnon yhteys, mikä näkyy isosti myös terveydenhuoltokustannuksissa pitkällä aikavälillä ja ihmiset voivat paremmin. Leikkuu perässä käveltävällä leikkurilla tehtynä ei tiivistä kasvualustaa yhtä lailla kuin päältä ajettava, huoltokustannukset niin osina, kuin ajallisesti ovat pienemmät. Leikkuutoiminta on myös ympäristöystävällisempää ja työn tekeminen joustavampaa, kun leikkaajia on useampia (voidaan mukautua paremmin pelaajien aiheuttamaan paineeseen). Suuri tekijä on myös leikkuujälki, joka on parempaa, vaikkakin uudet päältä ajettavat eivät tule kaukana perässä. Leikkuujäljen esteettisyys ja visuaalinen tekijä on kuitenkin huomattava ja saa pelaajalle mielikuvan ”premium-kentästä” helpohkosti.

Ajallisesti leikkuutyö ei vie enempää aikaa. Leikkuun tukitoimet ovat nopeammat, samoin kuin leikkuun jälkeiset toimenpiteet. Esimerkkinä Hirsala Golfin leikkuut suoritetaan kolmella leikkaajalla kolmessa tunnissa (klo 6-9). Jos mietitään, että ruuhkaisella kentällä tarvitaan kaksi päältä ajettavaa suoriutumaan samassa (tukitoimineen 3 h), ei työn osuus ole kuin kolme tuntia enemmän. Jos asia lasketaan tässä tapauksessa auki, on otettava huomioon kaluston investointiin tarvittava raha, joka päältä ajettavissa on vähintään kaksinkertainen. Mukaan lasketaan polttoaineen kulutus ja hinta, työtunnit ja niiden arvo sekä huoltokustannukset. Näin laskettuna singelileikkurit ovat itseasiassa noin kuuden - seitsemän vuoden ajan halvempi vaihtoehto kuin päältä ajettavat. Nykyaikaisen ja toimivan kalustoinvestointisuunnitelman omaavan kentän kalustoa uusitaan vähintään viiden vuoden välien. Tällöin singelit ovat aina halvemmat kuin päältä ajettavat.

Kuvasin asian tässä hyvin mustavalkoisesti ja laskelmassa on monia muuttujia - jokaisella kentällä arvot ovat erilaiset. Siksi tämä ei kaikilla kentillä toimi laskelman mukaisesti, vaan jokaisen on itse arvioitava oman kenttänsä hoidon ja muuttuvien tekijöiden avulla paras mahdollinen ratkaisu. Paljon riippuu siitä, kuinka paljon arvoa annetaan vaikeasti laskettavissa oleville tekijöille, kuten työterveyskulujen laskemiselle, ympäristöystävällisyydelle, työntekijöiden henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille sekä visuaalisille arvoille.  Hirsalassa tämä tarkoittaa kävelyä.

Kuinka paljon arvoa annetaan vaikeasti laskettavissa oleville tekijöille, kuten työterveyskulujen laskemiselle, ympäristöystävällisyydelle, työntekijöiden henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille sekä visuaalisille arvoille.