Please reload

Robotiikka pelastaa kentänhoitajan ammatin

18.3.2019

Otsikko on raflaava, myönnettäköön. Voiko se silti pitää paikkaansa? Kenttien omistajat ja johto – pelaajista puhumattakaan - tuntuvat vaativan kovempia tuloksia pienemmillä panostuksilla, ja jos se ei onnistu, jostain on luovuttava. Valitettavan usein ensimmäisenä karsitaan henkilökunnasta ja koska golfkentällä toimitusjohtajan jälkeen kovin palkka on yleensä kenttämestarilla, on helppo tehdä isot säästöt yhdellä punakynän vedolla. Pystytäänkö kentän laatutasoa parantamaan rutiinitöiden automatisoinnilla ilman juoksevien kulujen kasvattamista? De Enk Groen & Golfia edustava William Boogaarts esitteli helmikuussa 2019 eurooppalaisten kentänhoitoyhdistysten yhteisessä konferenssissa Roomassa robotiikan uusimpia suuntauksia golfkentänhoidossa ja pohti automaation vaikutuksia.

 

Olemme kaikki varmasti huomanneet, että golfissa eletään jonkinlaista muutosvaihetta. Pelaajat ovat omaksuneet käyttöönsä modernia teknologiaa - ensin tulivat lasermittarit ja sitten GPS-kellot ja älypuhelinsovellukset. Suomessa jäsenmäärät laskevat ja jatkuvasti kuulee valitusta siitä, miten paljon aikaa golf vie. Hollannissa yhdeksän reiän kierrokset ovat lisääntyneet ja Yhdysvalloissa golfkierros on monen pelaajan kohdalla typistynyt kuuteen reikään. Kaupunkien lähellä sijaitsevien, yhdeksän reiän kierroksia tarjoavien kenttien on huomattu pärjäävän hyvin.

 

Kuva: William Boogaarts, De Enk Groen & Golfista pohti robotiikan ja automaation vaikutuksia golfkentänhoitoon Roomassa helmikuussa 2019.

 

Golfkentänhoitoon liittyvän teknologisen kehityksen voidaan katsoa alkaneen jo kauan sitten. Aikoinaan tarvittiin 1000 neliömetrin alueen leikkaamiseen 60 vuohta ja kolmesta viiteen päivää. Sitten ennen ajanlaskumme alkua roomalaiset keksivät viikatteen, joka oli tietynlainen teknologinen kehitysaskel, mutta ei edes huonolla huumorintajulla lähelläkään robotiikkaa. Hieman myöhemmin, vuonna 1830, englantilaiskeksijä Edwin Beard keksi ruohonleikkurin. Meni vielä yli sata vuotta, kunnes ensimmäinen moottorikäyttöinen ruohonleikkuri keksittiin vuonna 1940. Siitäkin saatiin odotella pari vuosikymmentä ennen kuin vuonna 1963 markkinoille tuli ensimmäinen päältä ajettava ruohonleikkuri ”Hustler”. Vuonna 2013 de Enk Groen & Golf otti käyttöön ensimmäisen GPS-teknologiaa hyödyntävän viheriöleikkurin ja nyt Isossa-Britanniassa on käytössä Angus-robotteja, jotka voivat yksinään huolehtia 15 000 kasvin terveydestä.

 

On sen sanominen kuinka kliseistä tahansa, kehitys on nopeaa. Isovanhempamme saattoivat unelmoida saavansa yhtä hienon puhelimen kotiinsa kuin naapurillakin oli. Nyt juuri kenelläkään ei edes ole puhelinta kotona, vaan puhelin on yksi taskuissamme kulkevien älylaitteiden monista ominaisuuksista. Jos New Yorkissa vuoden 1900 vauhti kaupungin hevosten määrän kasvussa olisi jatkunut, olisi kaupunki hukkunut lantaan hyvin pian. Onneksi vuoteen 1913 mennessä autot olivat korvanneet hevoset New Yorkissa lähes kokonaan. Toivottavasti yhtä nopea muutos nähdään polttomoottoriautoista sähköautoihin tai muihin kulkuvälineisiin mahdollisimman pian.

 

Uusi teknologia houkuttelee

 

Nuorten saaminen kiinnostumaan kentänhoidosta uravalintana on haastavaa, mutta ehkä robotiikka, automatiikka ja muut uudet teknologian tuomat mahdollisuudet saavat myös ”pleikkarisukupolven” kiinnostumaan golfkentänhoidon kaltaisista ammateista entistä laajemmin. Kun mietitään automatisoitujen ruohonleikkurien säästöjen ja kustannusten suhdetta, pitää osata huomioida monenlaisia eri seikkoja. Toisaalta robottileikkuri tuo säästöjä vapauttamalla ajajan muihin tehtäviin – tai huonoissa tapauksissa työttömyyskortistoon – ja toisaalta, eikö robottileikkurin pitäisi olla perinteistä leikkuria halvempi, kun siinä ei ole penkkiä, rattia ja turvakaarta? Leikki sikseen, robottien vaikutukset voivat olla suuria niin hyvässä kuin pahassa. Hollannissa monella kentällä on jo robottileikkureita tai muuta automatiikkaa vapauttamassa kentänhoitajat yksityiskohtien hoitamiseen, kuten käsinkasteluun.

 

 

Kuva: Pienten robottien tiimit hoitavat suuriakin alueita toisiaan tukien. Kuva William Boogaartsin esityksestä.

 

Sen sijaan, että nykyisten koneiden tyyliset isot laitteet korvattaisiin vastaavilla suurilla robottileikkureilla, Boogaarts pitää lähes itsestäänselvyytenä, että robottileikkurit ovat tulevaisuudessa pienten leikkureiden ryhmiä, jotka toimivat yhteistyössä kommunikoiden keskenään. Pienet leikkurit ovat lähes täysin hiljaisia ja nätimpiä kuin isot leikkurit. Niiden ei myöskään tarvitse pysähtyä pelaajien edessä, vaan työ voi jatkua ilman, että se häiritsee pelaajia. Boogaarts uskoo, että tällaiset leikkurit herättävät ihmetystä, kun pelaajat kohtaavat ne ensimmäisen kerran, toisella kerralla kohtaaminen on hauska ja kolmannella kerralla niihin ei enää kiinnitetä mitään huomiota.

 

Kentillä, joille Boogaarts on vienyt robottileikkureita, henkilökunta on ensin vastustanut niitä. Ajan kanssa niihin totuttiin, kun huomattiin, että ne ovat avustamassa työntekijöitä, eivät viemässä heidän työpaikkojaan. Robottileikkureille annetut nimet auttoivat myös niiden hyväksymisessä osaksi arkea. Robotiikkaa käyttävillä kentillä vakiohenkilökunnan määrä on pysynyt samana, mutta kausityöntekijöiden määrä on hieman pienentynyt. Robotteja ei pysty noin vain laskemaan kentälle, vaan ainakin vielä ihmisen täytyy käydä tarkistamassa alueet etukäteen. Robotit eivät pysty siirtämään edessään olevaa risua, kiveä tai haravaa pois tieltään.

 

Yhtenä suurena haasteena automatisoiduissa leikkureissa on ehkä hieman yllättäenkin viheriöleikkureiden leikkuukoppien tyhjentäminen. Ihminen pystyy helposti etsimään sopivan tyhjennyspaikan, joka on usein joka kerralla eri, nostamaan kopan pois ja heittämään leikkuujätteen nätissä kaaressa niin, ettei se jätä jälkeensä kasoja. Tämä ihmiselle yksinkertainen prosessi on robotille hankala.

 

Moni saattaa pohtia, voisivatko robotit hoitaa kenttää yöllä, jotta pelaajien ei tarvitsisi koskaan kohdata leikkaajia kierroksensa aikana. Boogaartsin mukaan ei. Yö on luonnon lepoaikaa, ja hiljaisessa yössä pörräävät robotit saattaisivat stressata nurmea ja häiritä lintujen ja muiden eläinten nukkumista ja muita luontaisia yötoimia. Myös naapurit voisivat häiriintyä yön läpi pärisevistä tai hyrisevistä leikkureista.

 

Kuva: Erilaisia robotteja. Kuva William Boogaartsin esityksestä. 

 

Robotiikan apukeinot

 

Robotiikan ja automatiikan ei tarvitse ajatella olevan absoluuttinen, kaiken nykyisen muuttava vastaus kaikkeen. Automatiikkaa voidaan käyttää täyden robotiikan, jossa koneet tekevät lähes kaiken itsenäisesti, lisäksi avustavassa roolissa. Avustavaa robotiikkaa on käytetty esimerkiksi väyläleikkureissa siten, että leikkuuyksiköt laskeutuvat ja nousevat automaattisesti oikeassa kohdassa ja leikkuri ajaa itsenäisesti suoraa linjaa. Kuljettaja voi milloin tahansa tarttua rattiin, jos kokee tämän tarpeelliseksi. GPS-laitteiden avustamat leikkurit pystyvät leikkaamaan tarkemmin leikattujen ja leikkaamattomien alueiden rajalla, jolloin säästetään jopa kymmenen prosenttia polttoainetta, kun samoja kohtia ei leikata useita kertoja.

 

Karheikkoalueille sopivat hvyin käytettäviksi pienet, kevyet leikkurit – sellaiset, joita monella pörrää kotipihalla. Pienet leikkurit pärjäävät ihmisten ajamia isoja raffikoneita paremmin jyrkissä rinteissä ja puiden ympärillä, samoin ne sopivat keveytensä vuoksi kosteille ruohoalueille. Jos useita leikkureita laitetaan toimimaan ryhmänä samalla alueella, yhden pienen leikkurin ongelmat on helppo paikata muiden leikkureiden avulla. Robotteihin asennettavien antureiden avulla voidaan myös tunnistaa automaattisesti kohtia, jotka vaativat erityistoimenpiteitä. Tällöin koko aluetta ei tarvitse käsitellä samalla tavalla, vaan toimenpiteet voidaan kohdistaa tarkasti juuri sinne, missä niitä tarvitaan.

 

Tällä hetkellä testataan erilaisia mahdollisuuksia automatisoida bunkkerikoneita. Tätä pidetään golfkoneiden suurimpana automatisointihaasteena, koska bunkkereiden muodot ja laatu vaihtelevat suuresti. Joissain bunkkereissa voi olla hiekkaa epätasaisesti ja toisissa rikkaruohot ovat päässeet valtaamaan reunoja.

 

Robotiikan vaikutuksia

 

Puhuttaessa robotiikasta ja automaatiosta jotkut ottavat edelleen esille niiden negatiivisena vaikutuksena työpaikkojen menettämisen. Ellun kanojen tuottamassa kirjassa Mitä tapahtuu huomenna, kun tekoäly poistaa järjettömyydet? (2019) Atte Jääskeläinen kertoo Uudenkaupungin autotehtaasta, jossa on 700 robottia ja 3000 työntekijää. Kuinka monta työpaikkaa uskoisit tehtaalla olevan, jos robotit poistettaisiin? Todennäköisesti nolla, koska siinä tapauksessa tehdas olisi rakennettu johonkin halvemman työvoiman maahan, jossa työntekijöillä ei välttämättä olisi ainakaan yhtä hyviä ihmisoikeuksia kuin Uudessakaupungissa.

 

Yuval Noah Hararin suositussa 21 oppituntia maailman tilasta -kirjassa (2018) puolestaan kerrotaan, että Yhdysvaltain armeijan käyttöönsä ottamat lennokit ovat työpaikkojen katoamisen sijaan luoneet niin paljon uusia työpaikkoja, että armeija ei ole pystynyt löytämään riittävästi osaavaa työvoimaa niiden ohjaamiseen, huoltamiseen ja kerätyn datan analysoimiseen. (Lennokkien käytön eettisyys sotatoimissa onkin sitten eri asia…) Teollisen vallankumouksen alusta lähtien jokainen robotille annettu ihmisen työpaikka on luonut uuden työpaikan vähintään yhdelle ihmiselle. Kuten Harari toisaalta toteaa, emme voi tietää, että kehitys jatkuu tulevaisuudessa samanlaisena, kuin se on ollut menneisyydessä.

 

Voidaanko automatiikan ja robottien avulla luoda uusia työpaikkoja suomalaiseen kentänhoitoon tai pelastaa olemassa olevat? Aika näyttää, ainakaan ei kannata jäädä vellomaan menneeseen ja toivomaan vanhoja hyviä aikoja (lue: katovuosia, nälänhätää, lamaa, sotaa, kulkutauteja…) palaaviksi.

Please reload

Copyright 2019 FGA ry

  • w-flickr
  • w-rss
  • w-vimeo
  • w-youtube